Kilpapyörän moottorina toimii ihminen

134 kilometriä tunnissa. Tämä lukema on merkitty ennätystenkirjoihin polkupyörällä ajamisen nopeusennätyksen kohdalla. Kun ottaa huomioon, että kaikkein nopeimmillaankin pelkästään jalkojaan käyttävä ihminen yltää vain 45 kilometrin tuntivauhtiin, on helppo ymmärtää, millaisesta saavutuksesta on kysymys. Vaikka on hyvin epätodennäköistä, että tavallinen keskivertokansalainen tulee koskaan saavuttamaan samanlaista, päätä huimaavaa vauhtia omalla mummomankelillaan, se ei tarkoita, etteikö hänenkin olisi mahdollista kokoa vauhdin hurmaa, muutenkin kuin moottoroitujen ajoneuvojen kyydissä. Näennäisesti yksinkertaisuudestaan polkupyörästä on moneksi.

Useimmille ihmisille polkupyörä on pääasiallisesti hyöty- ja viihdeajeluun tarkoitettu ajopeli, joka tekee lähiseutujen maisemamatkailusta mukavaa ja säästää aamuruuhkiin kyllästyneet työmatkapyöräilijät ylimääräiseltä hyötyliikunnalta. Varsinkin kaupunkien ja muiden urbaanien keskustojen asukkaiden keskuudessa pyöräilyn suosio on nostanut tasoaan tasaiseen tahtiin vuosi vuodelta. Aivan alun perin polkupyörä kehitettiin pääosin arkiseen käyttöön, varsin nopeasti tämä liikuntamuoto inspiroi ihmisiä kehittelemään sen ympärille erinäisiä kilpailuja, joista ensimmäiset järjestettiin jo 1800-luvun puolivälin tienoolla ja siitä eteenpäin.

Kilpapyöräilyä historiasta tähän päivään

Ehkä yleisin kilpapyöräilyn muoto tunnetaan maantiepyöräilynä, joka jo nimessään kertoo lajin perusperiaatteista kaiken tarvittavan – sitä ajetaan päällystetyllä maantiellä. Vaikka laji on tuttu huomattavan monelle ainakin television välityksellä, vain harva tuntee sen historiaa tarkemmin ja saattaa yllättyä, että ensimmäiset kisat tässä lajissa järjestettiin jo niinkin aikaisin kuin 1868. Tuo kyseinen 1200 metrin kisa voitettiin vielä teräsrenkaisella polkupyörällä, mutta ensimmäinen askel kilpapyöräilyn saralla oli otettu ja varsin nopeassa tahdissa asiat alkoivat kehittyä.

Jo vuonna 1887 Amerikan Yhdysvalloissa perustettiin ensimmäinen kilpapyöräilykerho, jonka jäsenistöstä on tähän päivää mennessä noussut monia olympiatason kilpapyöräilijöitä. 1890-luvulle tultaessa pyöräily oli jo muodostunut jonkinasteiseksi villitykseksi ainakin kaikkein kehittyneimmillä urbaaneilla alueilla. Jo vuonna 1900 Belgia, Ranska, Italia, Sveitsi ja Yhdysvallat perustivat Kansainvälisen pyöräilyliiton, joka järjestää eri kilpapyöräilylajien maailmanmestaruuskilpailuja ja vastaa pyöräilijöiden kilpailulisenssien jakamisesta. Kansallisten ja kansainvälisten ohella pyöräilyliitto on järjestänyt erilaisia Maailmancup-kilpailuita ja myös ammattilaispyöräilijöille tarkoitettuja Pro Tour -ajokilpailuja.

Erilaisia kilpapyöräilylajeja

Huolimatta mekaanisten ominaisuuksiensa näennäisestä yksinkertaisuudesta, pyörä muotoilu ja malli on nähnyt vuosisatojen aikana useita erilaisia variaatioita ja versioita, joten ei ole mikään suuri yllätys, että eri tyyppisiä lajeja, joissa pyöräily näyttelee pääosaa, on huomattavan paljon. Maantiepyöräily, ratapyöräily ja maastopyöräily ovat kaikki olympialajeja, sekä myös 180 kilometrin pyöräilyosuuden sisältävä triathlon on ollut yksi olympialajeista vuodesta 2000 asti. Maantieajo on epäilemättä tunnetuin laji, kun taas maastopyöräily on hitaasti päihittänyt ratapyöräilyn tunnettuudessa.

Kilpapyöräilyn muodot ovat kuitenkin huomattavasti edellä mainittuja lajeja huomattavasti monimuotoisempia ja -lukuisempia. Jo maastopyöräily jakautuu useammaksi itsenäiseksi alalajikseen, kuten maastoajoksi, downhill- eli alamäkiajoksi, trialiksi ja dirt-pyöräilyksi. Näiden ohella erilaiset extreme-pyöräilylajit, kuten vaikkapa BMX-temppupyöräily ovat suosittuja kilpapyöräilyn muotoja. Näiden lajien lisäksi myös pyöräsuunnistuksen ja cyclocrossin kaltaiset, uudehkot hybridilajit ovat löytäneet oman, vakaan jalansijansa kilpapyöräilyn mielenkiintoiselta kentältä. Vaikka kaikilla lajeilla on oma uskollinen harrastaja- ja fanikuntansa, kilpapyöräilyn kuningaslajina pidetään siitä huolimatta edelleen maantiepyöräilyä.

Tunnettuja pyöräkilpailuita

Tuskin kukaan täysissä voimissaan oleva ihminen on onnistunut täysin välttämään maailman tunnetuinta, joka vuosi järjestettävää pyöräkilpailua, eli Le Tour de Francea, tai Ranskan ympäriajoa, kuten se tunnetaan kotimaisella kielellä. Tämä pyöräkilpailu, joka myös nimellä Tour tunnetaan, on järjestetty vuosittain aina vuodesta 1903 asti, pitäen taukoa vain ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikoina 1915-1918 ja 1940-1946. Ranskan ympäriajon reitti on vaihdellut vuodesta toiseen, mutta pituutta sillä on ollut keskimäärin 3000-4000 kilometriä.

Ranskan ympäriajon ohella maantiepyöräilyn muita merkittävimpiä etappiajokilpailuja ovat Italian ympäriajo (Giro d’Italia), jota on järjestetty vuodesta 1909 asti, sekä Espanjan ympäriajo (Vuelta Cicilista de Espana), jota on ajettu yhtäjaksoisesti vuodesta 1935 asti. Kaikki nämä kolme moniviikkoista etappikilpailua kuuluvat UCI Wolrd Touriin, joka on miesten maantiepyöräilyn kilpasarja. Miesten maantiepyöräily ja ratapyöräily olivat ensimmäistä kertaa lajeina kesäolympialaisissa vuonna 1896, kun naisten pyöräily lisättiin vasta 1984. Vuoden 2020 olympialaisissa tehdään historiaa, kun ensimmäinen ei-nopeuspyöräilylaji, BMX, debytoi kisoissa.

Kilpapyöräily vaatii kuntoa ja keskittymistä

Ymmärrettävistä syistä moni kilpapyöräilyn lajeista vaikuttaa kohtalaisen helposti lähestyttäviltä. Onhan jokaisella jonkinlaisia omakohtaisia kokemuksia pyöräilemisestä. Jos kilpapyöräily kiinnostaa, kannattaa olla yhteydessä lähimpään pyöräilykerhoon, joita löytyy monista suomalaisista kaupungeista. Tämä on ehkä hieman odottamatonta maassa, jossa pyöräily on keskimäärin mahdollista vain muutaman kuukauden ajan vuodessa.

Suomesta on tullut myös useita ammattipyöräilijöitä, kuten muun muassa Joona Laukka, Jussi Veikkanen ja Kjell Carlström. Kirkkaimmat sijat ovat kuitenkin menneet toistaiseksi pyöräilijöille, jotka tulevat yleensä pyöräilylle sopivammilta alueilta.

Hyvä kilpapyörä sopii maastonsa

Ensimmäiset pyöräilykilpailuihin tarkoitetut polkupyörät kehitettiin jo 1800-luvun puolivälissä. Jos tuolloin kilpailukäyttöön oli kehitetty vasta yksi malli, on tämän päivän tarjonta kilpapyörissä hengästyttävä. Jokaiseen pyöräilyn alalajiin on omanlaisensa kiituri, jonka ominaisuudet poikkeavat toisistaan erittäin radikaalisti. Käyttötarkoitus ja pyörältä vaadittavat ominaisuudet ovat toki tyystin erilaisia esimerkiksi radalla, maantiellä tai maastossa, joita voidaan pitää pyöräkilpailujen päälajeina. Yhteistä kilpapyörille kuitenkin on, että tarkoituksena on päästä eteenpäin mahdollisimman nopeasti, vaikka pyörien ominaisuudet renkaiden, rungon ja muiden piirteiden osalta vaihtelevatkin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*