Polkupyörän historia

Alun perin aristokraattien hyvin epämukavaksi hupivälineeksi keksitty polkupyörä on kokenut vuosisatojen aikana merkittäviä muutoksia. Matka nykyisiksi sähköavusteisiksi pyöriksi tai maastopyöriksi on sisältänyt useita erilaisia versioita kyseisestä kulkuvälineestä. Ensimmäisen polkupyörän tapaisen kulkuneuvon on keksinyt saksalainen aatelinen Karl von Drais. Von Draisin keksimä kulkuväline Laufmaschinea ajettiin potkimalla jaloilla vauhtia. Se esiteltiin suurelle maailmalle vuonna 1817. Tarve uudelle kulkuneuvolle uskotaan syntyneen vuoden 1815 alkaneesta nälänhädästä, jolloin ihmiset joutuivat syömään hevosia nälkäänsä eikä niitä täten enää riittänyt matkustukseen.

Laufmaschine otettiin vastaan ristiriitaisin tuntein, koska aikaisemmin ei oltu koskaan nähty kulkuneuvoa, jonka päällä piti tasapainotella ja samalla potkia vauhtia. Siitä syntyi kuitenkin hitti, ja pyörää alettiin nopeasti plagioida. Kilpailijoiden kasvavan myynnin takia von Drais ei saanut kuin vain muutaman pyörän myytyä ja joutui laittamaan pisteen pyöräverstaalleen. Nälänhädän päättyessä ja hevosvoimien elpyessä myös ensimmäiset polkupyörät jäivät unohduksiin useaksi vuosikymmeneksi. Ihmiset suosivat edelleen kulkemiseen hevosia kuin lihasvoimaa vaativia välineitä.

Pyörä keksitään uudelleen vuonna 1867

Useita vuosikymmeniä von Draisin keksinnön jälkeen suurelle yleisölle esiteltiin aivan uudenlainen pyörätyyppi nimeltään Velociped. Se esiteltiin Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1867. Uuden sukupolven pyörä oli valmistettu puusta, ja siinä oli ensimmäistä kertaa polkimet, jotka oli kiinnitetty etupyörään. Se oli erittäin painava ja todella jäykkä, mutta siitä tuli kuitenkin suuri hitti. Velocipediin saatiin lisää vauhtia kasvattamalla etupyörän kokoa. Etupyörän koko oli jopa 1,5 metriä, kun taas takapyörä oli siihen verrattuna vain kolmasosan kokoinen.

1870- ja 1880-luvuilla pyöräilijän painopiste oli aina erittäin korkealla. Pyörällä ajaminen oli vaarallista, ja kaatumisia tapahtui useasti. Jopa kuolemantapaukset olivat yleisiä. Velociped nimi muuntui suomeksi velosipediksi, ja sillä nimellä kutsuttiin Suomessa kaikkia polkupyöriä ennen 1880-lukua. Kyseisellä pyörämallilla ajettiin ensimmäisiä pyöräkilpailuita, koska se oli erittäin suotuisa nopeaan ajoon. Velosipediä alettiin parannella 1800-luvun lopulla. Siihen lisättiin kuulalaakeri, rumpujarrut ja vaihteet. Samaan aikaan Englannissa kehiteltiin ja lopulta esiteltiin nykyisen pyörämallin esimalli Rover.

Turvapyörä tasoitti tietä nykyaikaan

Pyörävalmistaja John Starkleyn vuonna 1885 lanseeraamaa Roveria alettiin kutsumaan hyvin nopeasti turvapolkupyöräksi. Turvapyörä nimitys syntyi pyörän ominaisuuksista, jolloin tasapaino oli helpompi pitää aina, kun ajajan jalat osuivat maahan. Niin ikään liikkeelle lähtö ja pysähtyminen olivat huomattavasti turvallisempaa kuin aikaisemmissa pyörämalleissa. Turvapyörämalliin lisättiin myöhemmin skotlantilaisen eläinlääkäri John Dunlopin toimesta ilmatäytteiset renkaat, jonka jälkeen sen suosio nousi entisestään. Pyörästä valmistettiin muutama vuosi julkaisun jälkeen ensimmäistä kertaa maailmassa myös ainoastaan naisille sopiva malli.

Naiset pystyivät ensimmäistä kertaa ajamaan pyörää ilman että sääret paljastuivat hameen alta. Naisten malli innostikin suuren määrän naisia opettelemaan pyöräilyä. Sen uskotaankin edesauttaneen naisten halua päästä eroon korsetista ja pitkistä hameista, eli polkupyörällä uskotaan olleen merkittävä rooli naisasian vauhdittamisessa. Naisille aloitettiin kehittämään pyöräilyyn sopivia käytännöllisempiä vaatteita kuten väljiä housuja ja housuhameita. Tätä aikakautta pidetään edelleen pyöräilyn ”kultaisena aikana” ja ”pyörävillityksenä”, jolloin pyörää alettiin kutsua naisten aseman parantamisen takia myös ”vapauskoneeksi”.

Sotien jälkeen polkupyöräinnostus väheni

1920-luvun jälkeen pyörävillitys laantui merkittävästi. Samaan aikaan autojen kehityksen takia pyörät korvautuivat etenkin länsimaissa autoilla, sillä niitä pidettiin tulevaisuuden ajoneuvoina. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen seurannut kuohuva 20-luku päättyi lamaan. Toinen maailmansota 40-luvulla ja kylmä sota 50- ja 60-luvuilla muuttivat täydellisesti ihmisten suhtautumisen pyöräilyyn. Autosta muodostui hallitseva ajoneuvo, ja pyöriä ajoivat ainoastaan lapset. Etenkin kaupunkioloissa pyörät koettiin hankalina kulkuneuvoina. Länsimaiden sijaan Kiinassa pyöräinto kasvoi erityisesti 20-luvulta eteenpäin. Erityisesti Kiinan kansantasavalta julisti 50-luvulla pyörän ensisijaiseksi urbaaniksi kulkuneuvoksi.

Vuoteen 1958 mennessä Kiinassa oli tuotettu jo yli miljoona polkupyörää joka vuosi. Kiina on edelleen tähän päivään mennessä yksi maailman merkittävimmistä polkupyörätuottajista, ja maassa valmistetaan yli 60 prosenttia kaikista maailman polkupyöristä. 1920-luvun jälkeen pyörä ei kokenut merkittäviä muutoksia. Siitä kehitettiin ainoastaan erilaisia malleja eri tarpeisiin kuten maastoajoon, kilpailuun ja kaupunkiajoon. Lapsille kehitettiin pienempiä pyöriä, jotta pyörällä ajoa voitiin opetella aikaisemmin. Vuonna 2001 tehdyn tutkimuksen mukaan maailmassa on puolitoista miljardia polkupyörää.

Polkupyörän historia Suomessa

Ensimmäinen maininta polkupyörästä löytyy Helsingfors Dagbladetista vuonna 1868, jossa oli artikkeli Velosipedipyörän suosiosta Pariisin maailmannäyttelyssä. Ensimmäistä polkupyörää Suomessa on arvioiden mukaan ajanut J. L. Runebergin poika Lorenzo vuonna 1869. Suomalaisen polkupyöräteollisuus aloitettiin Turussa vuonna 1898, kun polkupyöräliikkeen avannut Kustaa Merilä alkoi valmistamaan polkupyöriä. Polkupyörämyynti saavutti huippunsa vuonna 1938. Muiden länsimaiden mukana myös suomalaisten innostus polkupyöriä kohtaan lannistui 1950- ja 60-luvuilla. Nykyään Suomessa on enää kaksi polkupyörävalmistajaa: Helkama ja Tunturi.

Nykyajan polkupyörät

Nykyisten pyörien erot ovat pääosin niiden käyttötarkoituksissa ja materiaaleissa. Käyttötarkoitusten mukaan myös jousitukset, vaihteet ja jarrut eroavat hieman toisistaan. Polkupyörien pääosat kuten runko, pyörät ja vanteet sekä vapaanavat ja keskiöt pysyivät melkeinpä muuttumattomina aina 1970-luvulle asti. Nykyisiä polkupyörätyyppejä ovat eniten käytetyt maantiepyörä, citypyörä, kilpapyörä, retkipyörä, maastopyörä ja paksupyöräinen Fatbike. Hybridipyörät ovat maastopyörän ja maantiepyörän yhdistelmä. Muita erikoispyöriä ovat Cyclocloss-pyörä, ratapyörä, tandempyörä, taittopyörä, nojapyörä, kolmipyörä, taakkapyörä ja yksipyöräinen polkupyörä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*