Kilpapyörän moottorina toimii ihminen

134 kilometriä tunnissa. Tämä lukema on merkitty ennätystenkirjoihin polkupyörällä ajamisen nopeusennätyksen kohdalla. Kun ottaa huomioon, että kaikkein nopeimmillaankin pelkästään jalkojaan käyttävä ihminen yltää vain 45 kilometrin tuntivauhtiin, on helppo ymmärtää, millaisesta saavutuksesta on kysymys. Vaikka on hyvin epätodennäköistä, että tavallinen keskivertokansalainen tulee koskaan saavuttamaan samanlaista, päätä huimaavaa vauhtia omalla mummomankelillaan, se ei tarkoita, etteikö hänenkin olisi mahdollista kokoa vauhdin hurmaa, muutenkin kuin moottoroitujen ajoneuvojen kyydissä. Näennäisesti yksinkertaisuudestaan polkupyörästä on moneksi.

Useimmille ihmisille polkupyörä on pääasiallisesti hyöty- ja viihdeajeluun tarkoitettu ajopeli, joka tekee lähiseutujen maisemamatkailusta mukavaa ja säästää aamuruuhkiin kyllästyneet työmatkapyöräilijät ylimääräiseltä hyötyliikunnalta. Varsinkin kaupunkien ja muiden urbaanien keskustojen asukkaiden keskuudessa pyöräilyn suosio on nostanut tasoaan tasaiseen tahtiin vuosi vuodelta. Aivan alun perin polkupyörä kehitettiin pääosin arkiseen käyttöön, varsin nopeasti tämä liikuntamuoto inspiroi ihmisiä kehittelemään sen ympärille erinäisiä kilpailuja, joista ensimmäiset järjestettiin jo 1800-luvun puolivälin tienoolla ja siitä eteenpäin.

Kilpapyöräilyä historiasta tähän päivään

Ehkä yleisin kilpapyöräilyn muoto tunnetaan maantiepyöräilynä, joka jo nimessään kertoo lajin perusperiaatteista kaiken tarvittavan – sitä ajetaan päällystetyllä maantiellä. Vaikka laji on tuttu huomattavan monelle ainakin television välityksellä, vain harva tuntee sen historiaa tarkemmin ja saattaa yllättyä, että ensimmäiset kisat tässä lajissa järjestettiin jo niinkin aikaisin kuin 1868. Tuo kyseinen 1200 metrin kisa voitettiin vielä teräsrenkaisella polkupyörällä, mutta ensimmäinen askel kilpapyöräilyn saralla oli otettu ja varsin nopeassa tahdissa asiat alkoivat kehittyä.

Jo vuonna 1887 Amerikan Yhdysvalloissa perustettiin ensimmäinen kilpapyöräilykerho, jonka jäsenistöstä on tähän päivää mennessä noussut monia olympiatason kilpapyöräilijöitä. 1890-luvulle tultaessa pyöräily oli jo muodostunut jonkinasteiseksi villitykseksi ainakin kaikkein kehittyneimmillä urbaaneilla alueilla. Jo vuonna 1900 Belgia, Ranska, Italia, Sveitsi ja Yhdysvallat perustivat Kansainvälisen pyöräilyliiton, joka järjestää eri kilpapyöräilylajien maailmanmestaruuskilpailuja ja vastaa pyöräilijöiden kilpailulisenssien jakamisesta. Kansallisten ja kansainvälisten ohella pyöräilyliitto on järjestänyt erilaisia Maailmancup-kilpailuita ja myös ammattilaispyöräilijöille tarkoitettuja Pro Tour -ajokilpailuja.

Erilaisia kilpapyöräilylajeja

Huolimatta mekaanisten ominaisuuksiensa näennäisestä yksinkertaisuudesta, pyörä muotoilu ja malli on nähnyt vuosisatojen aikana useita erilaisia variaatioita ja versioita, joten ei ole mikään suuri yllätys, että eri tyyppisiä lajeja, joissa pyöräily näyttelee pääosaa, on huomattavan paljon. Maantiepyöräily, ratapyöräily ja maastopyöräily ovat kaikki olympialajeja, sekä myös 180 kilometrin pyöräilyosuuden sisältävä triathlon on ollut yksi olympialajeista vuodesta 2000 asti. Maantieajo on epäilemättä tunnetuin laji, kun taas maastopyöräily on hitaasti päihittänyt ratapyöräilyn tunnettuudessa.

Kilpapyöräilyn muodot ovat kuitenkin huomattavasti edellä mainittuja lajeja huomattavasti monimuotoisempia ja -lukuisempia. Jo maastopyöräily jakautuu useammaksi itsenäiseksi alalajikseen, kuten maastoajoksi, downhill- eli alamäkiajoksi, trialiksi ja dirt-pyöräilyksi. Näiden ohella erilaiset extreme-pyöräilylajit, kuten vaikkapa BMX-temppupyöräily ovat suosittuja kilpapyöräilyn muotoja. Näiden lajien lisäksi myös pyöräsuunnistuksen ja cyclocrossin kaltaiset, uudehkot hybridilajit ovat löytäneet oman, vakaan jalansijansa kilpapyöräilyn mielenkiintoiselta kentältä. Vaikka kaikilla lajeilla on oma uskollinen harrastaja- ja fanikuntansa, kilpapyöräilyn kuningaslajina pidetään siitä huolimatta edelleen maantiepyöräilyä.

Tunnettuja pyöräkilpailuita

Tuskin kukaan täysissä voimissaan oleva ihminen on onnistunut täysin välttämään maailman tunnetuinta, joka vuosi järjestettävää pyöräkilpailua, eli Le Tour de Francea, tai Ranskan ympäriajoa, kuten se tunnetaan kotimaisella kielellä. Tämä pyöräkilpailu, joka myös nimellä Tour tunnetaan, on järjestetty vuosittain aina vuodesta 1903 asti, pitäen taukoa vain ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikoina 1915-1918 ja 1940-1946. Ranskan ympäriajon reitti on vaihdellut vuodesta toiseen, mutta pituutta sillä on ollut keskimäärin 3000-4000 kilometriä.

Ranskan ympäriajon ohella maantiepyöräilyn muita merkittävimpiä etappiajokilpailuja ovat Italian ympäriajo (Giro d’Italia), jota on järjestetty vuodesta 1909 asti, sekä Espanjan ympäriajo (Vuelta Cicilista de Espana), jota on ajettu yhtäjaksoisesti vuodesta 1935 asti. Kaikki nämä kolme moniviikkoista etappikilpailua kuuluvat UCI Wolrd Touriin, joka on miesten maantiepyöräilyn kilpasarja. Miesten maantiepyöräily ja ratapyöräily olivat ensimmäistä kertaa lajeina kesäolympialaisissa vuonna 1896, kun naisten pyöräily lisättiin vasta 1984. Vuoden 2020 olympialaisissa tehdään historiaa, kun ensimmäinen ei-nopeuspyöräilylaji, BMX, debytoi kisoissa.

Kilpapyöräily vaatii kuntoa ja keskittymistä

Ymmärrettävistä syistä moni kilpapyöräilyn lajeista vaikuttaa kohtalaisen helposti lähestyttäviltä. Onhan jokaisella jonkinlaisia omakohtaisia kokemuksia pyöräilemisestä. Jos kilpapyöräily kiinnostaa, kannattaa olla yhteydessä lähimpään pyöräilykerhoon, joita löytyy monista suomalaisista kaupungeista. Tämä on ehkä hieman odottamatonta maassa, jossa pyöräily on keskimäärin mahdollista vain muutaman kuukauden ajan vuodessa.

Suomesta on tullut myös useita ammattipyöräilijöitä, kuten muun muassa Joona Laukka, Jussi Veikkanen ja Kjell Carlström. Kirkkaimmat sijat ovat kuitenkin menneet toistaiseksi pyöräilijöille, jotka tulevat yleensä pyöräilylle sopivammilta alueilta.

Hyvä kilpapyörä sopii maastonsa

Ensimmäiset pyöräilykilpailuihin tarkoitetut polkupyörät kehitettiin jo 1800-luvun puolivälissä. Jos tuolloin kilpailukäyttöön oli kehitetty vasta yksi malli, on tämän päivän tarjonta kilpapyörissä hengästyttävä. Jokaiseen pyöräilyn alalajiin on omanlaisensa kiituri, jonka ominaisuudet poikkeavat toisistaan erittäin radikaalisti. Käyttötarkoitus ja pyörältä vaadittavat ominaisuudet ovat toki tyystin erilaisia esimerkiksi radalla, maantiellä tai maastossa, joita voidaan pitää pyöräkilpailujen päälajeina. Yhteistä kilpapyörille kuitenkin on, että tarkoituksena on päästä eteenpäin mahdollisimman nopeasti, vaikka pyörien ominaisuudet renkaiden, rungon ja muiden piirteiden osalta vaihtelevatkin.

Polkupyörän historia

Alun perin aristokraattien hyvin epämukavaksi hupivälineeksi keksitty polkupyörä on kokenut vuosisatojen aikana merkittäviä muutoksia. Matka nykyisiksi sähköavusteisiksi pyöriksi tai maastopyöriksi on sisältänyt useita erilaisia versioita kyseisestä kulkuvälineestä. Ensimmäisen polkupyörän tapaisen kulkuneuvon on keksinyt saksalainen aatelinen Karl von Drais. Von Draisin keksimä kulkuväline Laufmaschinea ajettiin potkimalla jaloilla vauhtia. Se esiteltiin suurelle maailmalle vuonna 1817. Tarve uudelle kulkuneuvolle uskotaan syntyneen vuoden 1815 alkaneesta nälänhädästä, jolloin ihmiset joutuivat syömään hevosia nälkäänsä eikä niitä täten enää riittänyt matkustukseen.

Laufmaschine otettiin vastaan ristiriitaisin tuntein, koska aikaisemmin ei oltu koskaan nähty kulkuneuvoa, jonka päällä piti tasapainotella ja samalla potkia vauhtia. Siitä syntyi kuitenkin hitti, ja pyörää alettiin nopeasti plagioida. Kilpailijoiden kasvavan myynnin takia von Drais ei saanut kuin vain muutaman pyörän myytyä ja joutui laittamaan pisteen pyöräverstaalleen. Nälänhädän päättyessä ja hevosvoimien elpyessä myös ensimmäiset polkupyörät jäivät unohduksiin useaksi vuosikymmeneksi. Ihmiset suosivat edelleen kulkemiseen hevosia kuin lihasvoimaa vaativia välineitä.

Pyörä keksitään uudelleen vuonna 1867

Useita vuosikymmeniä von Draisin keksinnön jälkeen suurelle yleisölle esiteltiin aivan uudenlainen pyörätyyppi nimeltään Velociped. Se esiteltiin Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1867. Uuden sukupolven pyörä oli valmistettu puusta, ja siinä oli ensimmäistä kertaa polkimet, jotka oli kiinnitetty etupyörään. Se oli erittäin painava ja todella jäykkä, mutta siitä tuli kuitenkin suuri hitti. Velocipediin saatiin lisää vauhtia kasvattamalla etupyörän kokoa. Etupyörän koko oli jopa 1,5 metriä, kun taas takapyörä oli siihen verrattuna vain kolmasosan kokoinen.

1870- ja 1880-luvuilla pyöräilijän painopiste oli aina erittäin korkealla. Pyörällä ajaminen oli vaarallista, ja kaatumisia tapahtui useasti. Jopa kuolemantapaukset olivat yleisiä. Velociped nimi muuntui suomeksi velosipediksi, ja sillä nimellä kutsuttiin Suomessa kaikkia polkupyöriä ennen 1880-lukua. Kyseisellä pyörämallilla ajettiin ensimmäisiä pyöräkilpailuita, koska se oli erittäin suotuisa nopeaan ajoon. Velosipediä alettiin parannella 1800-luvun lopulla. Siihen lisättiin kuulalaakeri, rumpujarrut ja vaihteet. Samaan aikaan Englannissa kehiteltiin ja lopulta esiteltiin nykyisen pyörämallin esimalli Rover.

Turvapyörä tasoitti tietä nykyaikaan

Pyörävalmistaja John Starkleyn vuonna 1885 lanseeraamaa Roveria alettiin kutsumaan hyvin nopeasti turvapolkupyöräksi. Turvapyörä nimitys syntyi pyörän ominaisuuksista, jolloin tasapaino oli helpompi pitää aina, kun ajajan jalat osuivat maahan. Niin ikään liikkeelle lähtö ja pysähtyminen olivat huomattavasti turvallisempaa kuin aikaisemmissa pyörämalleissa. Turvapyörämalliin lisättiin myöhemmin skotlantilaisen eläinlääkäri John Dunlopin toimesta ilmatäytteiset renkaat, jonka jälkeen sen suosio nousi entisestään. Pyörästä valmistettiin muutama vuosi julkaisun jälkeen ensimmäistä kertaa maailmassa myös ainoastaan naisille sopiva malli.

Naiset pystyivät ensimmäistä kertaa ajamaan pyörää ilman että sääret paljastuivat hameen alta. Naisten malli innostikin suuren määrän naisia opettelemaan pyöräilyä. Sen uskotaankin edesauttaneen naisten halua päästä eroon korsetista ja pitkistä hameista, eli polkupyörällä uskotaan olleen merkittävä rooli naisasian vauhdittamisessa. Naisille aloitettiin kehittämään pyöräilyyn sopivia käytännöllisempiä vaatteita kuten väljiä housuja ja housuhameita. Tätä aikakautta pidetään edelleen pyöräilyn ”kultaisena aikana” ja ”pyörävillityksenä”, jolloin pyörää alettiin kutsua naisten aseman parantamisen takia myös ”vapauskoneeksi”.

Sotien jälkeen polkupyöräinnostus väheni

1920-luvun jälkeen pyörävillitys laantui merkittävästi. Samaan aikaan autojen kehityksen takia pyörät korvautuivat etenkin länsimaissa autoilla, sillä niitä pidettiin tulevaisuuden ajoneuvoina. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen seurannut kuohuva 20-luku päättyi lamaan. Toinen maailmansota 40-luvulla ja kylmä sota 50- ja 60-luvuilla muuttivat täydellisesti ihmisten suhtautumisen pyöräilyyn. Autosta muodostui hallitseva ajoneuvo, ja pyöriä ajoivat ainoastaan lapset. Etenkin kaupunkioloissa pyörät koettiin hankalina kulkuneuvoina. Länsimaiden sijaan Kiinassa pyöräinto kasvoi erityisesti 20-luvulta eteenpäin. Erityisesti Kiinan kansantasavalta julisti 50-luvulla pyörän ensisijaiseksi urbaaniksi kulkuneuvoksi.

Vuoteen 1958 mennessä Kiinassa oli tuotettu jo yli miljoona polkupyörää joka vuosi. Kiina on edelleen tähän päivään mennessä yksi maailman merkittävimmistä polkupyörätuottajista, ja maassa valmistetaan yli 60 prosenttia kaikista maailman polkupyöristä. 1920-luvun jälkeen pyörä ei kokenut merkittäviä muutoksia. Siitä kehitettiin ainoastaan erilaisia malleja eri tarpeisiin kuten maastoajoon, kilpailuun ja kaupunkiajoon. Lapsille kehitettiin pienempiä pyöriä, jotta pyörällä ajoa voitiin opetella aikaisemmin. Vuonna 2001 tehdyn tutkimuksen mukaan maailmassa on puolitoista miljardia polkupyörää.

Polkupyörän historia Suomessa

Ensimmäinen maininta polkupyörästä löytyy Helsingfors Dagbladetista vuonna 1868, jossa oli artikkeli Velosipedipyörän suosiosta Pariisin maailmannäyttelyssä. Ensimmäistä polkupyörää Suomessa on arvioiden mukaan ajanut J. L. Runebergin poika Lorenzo vuonna 1869. Suomalaisen polkupyöräteollisuus aloitettiin Turussa vuonna 1898, kun polkupyöräliikkeen avannut Kustaa Merilä alkoi valmistamaan polkupyöriä. Polkupyörämyynti saavutti huippunsa vuonna 1938. Muiden länsimaiden mukana myös suomalaisten innostus polkupyöriä kohtaan lannistui 1950- ja 60-luvuilla. Nykyään Suomessa on enää kaksi polkupyörävalmistajaa: Helkama ja Tunturi.

Nykyajan polkupyörät

Nykyisten pyörien erot ovat pääosin niiden käyttötarkoituksissa ja materiaaleissa. Käyttötarkoitusten mukaan myös jousitukset, vaihteet ja jarrut eroavat hieman toisistaan. Polkupyörien pääosat kuten runko, pyörät ja vanteet sekä vapaanavat ja keskiöt pysyivät melkeinpä muuttumattomina aina 1970-luvulle asti. Nykyisiä polkupyörätyyppejä ovat eniten käytetyt maantiepyörä, citypyörä, kilpapyörä, retkipyörä, maastopyörä ja paksupyöräinen Fatbike. Hybridipyörät ovat maastopyörän ja maantiepyörän yhdistelmä. Muita erikoispyöriä ovat Cyclocloss-pyörä, ratapyörä, tandempyörä, taittopyörä, nojapyörä, kolmipyörä, taakkapyörä ja yksipyöräinen polkupyörä.

Asiat, jotka kaikkien polkupyörien ostajien tulisi tietää!

Ostopäätösten tekeminen ei ole koskaan yksinkertaista, erityisesti, jos haluaa tehdä hankintansa viisaasti. Tämän sivuston tarkoituksena on auttaa sinua tekemään oikeanlainen valinta polkupyöräostoksilla ollessasi. Saat vinkkejä ja neuvoja sekä tietoa päätöstesi tueksi. Tarjolla on lisäksi kaikkea muutakin mielenkiintoista polkupyöriin ja pyöräilyyn liittyen. Mutta ensiksi täytyy onnitella hyvästä valinnasta: pyöräily on aivan loistava vaihtoehto liikkumiseen. Onhan se hyväksi sekä omalle terveydelle että luonnolle. Polkupyörän valinnassa on ensiarvoisen tärkeää, että pyörä on juuri omia tarpeita vastaava.

Yksi tärkeä kysymys on, onko polkupyörä tarkoitettu kilpa- vai vapaa-ajan pyöräilemiseen. Sivustollamme esitelläänkin tarkemmin, mitä eri pyörätyyppejä ostettaessa tulee ottaa huomioon. Kerromme tarkemmin niin kilpa-, kaupunki- ja maastopyöristä kuin sekä hieman erikoisemmistakin polkupyöristä. Kilpapyöräilykin lukeutuu itsessään eri alalajeihin, kuten maantiepyöräilyyn ja ratapyöräilyyn, maasto- ja BMX-pyöräilyyn, pyöräsuunnistukseen sekä cyclocrossiin. Kilpapyörän valinnassa pitääkin yleisesti ottaen ottaa huomioon vielä enemmän erilaisia seikkoja kuin vapaa-ajanpyörää valitessa. Lisätietoa päätöksesi tueksi löydät onneksi tältä sivustolta.

Polkupyöräily on ollut aina suosittua

Kerromme polkupyörän historiasta toki vielä tarkemmin tällä sivustolla, mutta pitää jo tässä vaiheessa todeta se, että ei ole ihme, että tämä kulkupeli on ollut niin suosittu aina keksimisestään lähtien. Historiankirjat eivät tarkkaan polkupyörän syntyhistoriasta kerro, mutta yleisesti ottaen sen historian katsotaan alkaneen varsinaisesti 1800-luvun alussa. Polkupyörän esimuotona pidetään potkupyöriä, eräänlaisia potkulautoja, joita kutsuttiin myös Velocifere-nimellä. Ensimmäisten polkupyörien etupyörä oli huomattavasti takapyörää suurempi. Tähän ratkaisuun päädyttiin suuremman nopeuden vuoksi.

Sen lisäksi, että polkupyörät näyttivät hassunkurisilta, vielä vakavampi ongelma oli, että ne olivat hyvin epävakaita. Seurauksena oli loukkaantumisia ja jopa kuolonkolareita. John Kemp Starley toi viimein vuonna 1885 markkinoille Rover-nimisen pyörän, jonka etupyörä oli vain hieman takapyörää ja suurempi ja seuraavissa versioissa pyörät vakioituivat samankokoisiksi. Nykymuotoisen polkupyörän katsotaan kehitetyn lähes valmiiksi jo 1920- ja 1930-luvuilla, sillä sen jälkeen suuria teknisiä läpimurtoja ei olla enää tehty. Yksityiskohdiltaan nykypyörät ovat luonnollisesti aivan erilaisia kuin ennen.

Etsitkö kilpapyörää vai vapaa-ajan polkupyörää?

Vaikka emme sivustollamme missään nimessä sivuuta kilpapyöriä ja -pyöräilijöitä, huomioimme sen, että valtaosa pyöristä ostetaan kuitenkin joko matkustusvälineeksi tai vapaa-ajan retkipyöräilyä varten. Yhä useampi valitsee liikennemuodokseen juuri polkupyörän, sillä siihen liittyy lukuisia etuja. Pysäköintivaikeuksista tai ruuhkista ei tarvitse kärsiä, liikkuminen ei ole julkisten kulkuneuvojen aikatauluista ja reiteistä kiinni ja pyöräily on joissain tapauksissa nopein tapa päästä perille. On nimittäin todettu, että polkupyörä on kaikista nopein kulkuväline taajamissa alle seitsemän kilometrin matkoilla.

Monelle ovat totta kai tärkeitä pyöräilyn ympäristöystävällisyys sekä terveyshyödyt. Nämä liittyvät luonnollisestikin myös retkipyöräilyyn, joka on ollut todella suosittua aina polkupyörän keksimisestä lähtien. Sivustoltamme löytyykin runsaasti kullanarvoista tietoa retkipyöräilyyn liittyen. Kerromme, mitä ennen matkaan lähtöä tulee huomioida, esittelemme parhaat fillarireitit Suomessa sekä muuta aiheeseen liittyvää. Lisäksi kerromme tällä sivustolla muun muassa polkupyörän huollosta sekä polkupyöräilijän varusteista, jotka ovat tärkeää tietoa kaikille polkupyörän omistajille. Kannattaa siis tutustua sivustomme artikkeleihin.

Mitä huomioida pyöräretkelle lähdettäessä?

Kuten tälläkin sivustolla kerromme, pyöräretkelle ei missään nimessä kannata rynnätä suin päin. Ensinnäkin on hyvä harjoitella riittävästi, minkä lisäksi retki kannattaa suunnitella tarkkaan, erityisesti jos se on vähänkään pidempi. Apuna voi käyttää erilaisia karttoja ja matkaoppaita, esimerkiksi pyöräilyä varten laadittuja Eurovelo-reitistön karttoja. Varustuksen tulee olla kunnossa ja pyörä huollettuna. Näin voi varmistaa matkan nautinnollisuuden ja ennen kaikkea turvallisuuden. Lisätietoa huomioon otettavista seikoista sekä polkupyörän huollosta löydät sivustomme artikkeleista.

Turvallisuusseikat ovat yksi tärkeimmistä seikoista, joihin tulee kiinnittää huomiota myös polkupyörää ostaessa. Pyöräilyn liikenneturvallisuus on onneksi kohentunut Suomessa todella merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi kypärän käytön merkitystä ei kuitenkaan pidä aliarvioida, ja myös liikenne- ja väistämissäännöt tulisi liikenteessä osata. Pyörävarusteita säädellään myös lainsäädännöllä: esimerkiksi pimeällä etulamppu on pakollinen. Ja on hyvä muistaa, että pyöräily ja alkoholi eivät kuulu koskaan yhteen. Omalla toiminnalla voi vaikuttaa merkitsevästi niin omaan kuin muidenkin turvallisuuteen.

Ota pyöräilystä kaikki irti!

Valitsemalla oikeanlaisen polkupyörän, saa pyöräilystä varmasti kaiken irti, oli se sitten tarkoitettu ensisijaisesti kilpa- tai retkeilypyöräksi tai matkustusvälineeksi. Kuten olemme jo todenneetkin, tärkeintä on selvittää ensin, mitä juuri omat tarpeet ja tavoitteet ovat. Onko pyörä esimerkiksi tarkoitettu ensisijaisesti pitkiin vai lyhyisiin matkoihin? Onko nopeus tärkeää, vai haluatko ajaa rauhaseltaan? Se, paljonko polkupyörään on varaa sijoittaa, voi myös asettaa omia rajoituksiaan. Kun oma budjetti on selvillä, oikeanlainen pyörä löytyy helpommin. Myös käytetyt menopelit kannattaa ottaa huomioon.

Viihtyisiä hetkiä sivustomme parissa!

Vaikka kerrommekin tällä sivustolla yksityiskohtaisesti asioista, joita polkupyörää ostettaessa tulee huomioida, ei tietoa voi olla koskaan liikaa. Jos jokin asia mietityttää, kannattaa rohkeasti etsiä lisätietoa ja kysyä vinkkejä esimerkiksi pyöräharrastajilta tai pyöriä myyvien liikkeiden työntekijöiltä. Omasta tuttavapiiristäkin voi löytyä apua. Ennen ostopäätöksen tekemistä kannattaa koeajaa pyörä tai edes istua sen selässä. Muista myös varmistua, että varusteet sopivat kyseiseen pyörään. Ja sitten ei muuta kuin nautinnollisia hetkiä pyöräilyn – ja sivustomme – parissa!